Perheessä

Holaa! Meksikossa ollaan oltu jo kaksi viikkoa ja perheessä puolitoista. Ensin oltiin Mexico Cityssä pari päivää, mutta kerron siitä sitten erikseen. Tähän menessä ei perheellä ole ollut wifiä, joten blogin kirjoituskin hieman viivästyi. Mutta nyt kun sellainen on niin eikun asiaan.

Perheeseen saavuin keskiviikkona 27.7 Veracruzin lentokentälle. Siellä he olivat minua vastassa kolmen tervetulokyltin ja isovanhempien kanssa. Vastaanotto oli lämmin (myös ilmaston puolesta, 39 astetta) ja kaikki vaikuttivat alusta asti tosi ihanilta. Yötä olimme Veracruzissa isovanhempien luona ja illalla kävimme juhlistamassa isoisän syntymäpäiviä host-äitini siskon luona. Sen jälkeen kävimme vielä siskon ja vanhempien kanssa katsastamassa Veracruzin keskustaa.

Torstaina aamulla lähdimme ajamaan kohti Tuxpania. Matka olikin yllättävän pitkä, mutta pysähdyimmekin myös muutaman kerran pitemmäksi aikaa. Ensimmäisenä Cempoalan pyramideilla ja sen jälkeen Quiahuitztlanissa josta oli hienot näköalat. Illalla kun pääsimme vihdoin kotiin, olivat siskoni ystävät järjestäneet pyjamabileet taloon. Oli oikein hauskaa ja tutustuin jo ihmisiin ketkä tulevat olemaan samassa koulussa. Kutsuimme myös toisen vaihtarin, Bian brasiliasta, yöksi.

Perjantaina sain tutustua paikallisiin rotareihin ensin päivällä klubin kokouksessa ja myöhemmin illallisella, joka kesti lopulta kahteen yöllä. Saimme esittäytyä toisen vaihtarin kanssa moneen kertaan ja edustaa lukuisissa kuvissa lippujemme kanssa. Kaikki rotarit olivat tosi mukavia ja rennon oloisia.

Lauantaina vietimme melkein koko päivän mummolassa, joka on muutaman minuutin ajomatkan päässä täältä meiltä. Aamupäivällä söimme ja illalla olimme uima-altaalla. Siinä välissä kävimme katsomassa Dorya etsimässä siskoni, Bian ja Alexan kanssa. Koska täällä kaikki leffat dupataan, en ymmärtänyt kaikkea mitä siinä puhuttiin, mutta juoni oli helppo ymmärtää koska kyseessä oli animaatio.

Sunnuntaina lähdimme aamulla kohti Xicotepeciä koko perheen voimin (täällä perhe-käsite on hieman eri, eli toisin sanoen koko suvun voimin.) Ensin kävimme aamiaistamassa Tuxpanissa alueelle perinteistä ruokaa Zacahuilia, joka on Tamalen tapainen ruoka. Siinä on banaaninlehden sisällä maissista ja chilistä tehtyä mössöä sekä possunlihaa. Kuulostaa mielenkiintoiselta mutta on tosi hyvää! 

 2h ajomatkan jälkeen Xicotepecissä kävimme viemässä kukkia ja vietimme hetken isoisän haudalla. Sen jälkeen kävimme mercadossa, josta ostimme kaikkea tarvittavaa, koska kaupungissa ei ollut supermarkettia. Xicotepec on yksi 111:sta Pueblo Mágicosta. Pueblo Mágicot ovat jollain lailla vaikuttavia tai merkittäviä kaupunkeja Meksikossa ja tämä oli saanut tittelinsä ilmeisesti historiansa vuoksi. Kaupunki oli vuorilla ja sieltä olikin aika hienot näkymät ja myös ilmasto oli sen vuoksi kylmä, meidän visiittimme aikaan siellä oli noin 20 astetta ja alkoi myös satamaan. Illalla tulimme melko myöhään kotiin, mutta annoin vihdoin myös tuliaiset samana iltana. Perhe tykkäsi kovasti, paitsi salmiakki ei ollut kovin suosittua, mikä ei ollutkaan yllätys.

 Seuraavina päivinä olemme olleet melko paljon mummolassa syömässä sekä altaalla, samaisen mummon synttäreillä, käyneet katsastamassa kaupunkia, elokuvissa, migracion officessa ja pelaamassa jalkapalloa. Elokuvalippu maksaa täällä alle kaksi euroa ja elokuvateatteri sijaitsee parinsadan metrin päässä kotoamme, joten voi olla että siellä tulee käytyä muutaman kerran vielä. Melko lähellä meitä on myös ilmainen urheilupaikka, jossa voi käydä pelaamassa kaikenlaisia lajeja. Playalla en ole päässyt vielä käymään, mutta perheeni sanoi, että lähiaikoina pääsen sinnekin.

Minulla menee täällä tosi hyvin, itikoita on jonkin verran, mutta muutaman ensimmäisen päivän jälkeen ei niistä ole tullut enää yhtä suuria paukamia. Meksikolainen liittymäkin minulla on, mutta mobiilidata siinä on aivan surkea. Myöskään wifiä perheellä ei ollut ensimmäisinä päivinä, joten blogin kirjotuskin venyi hieman. Suurimmat ongelmat ovatkin siinä, eikä koti-ikävästä ole tietoakaan (vielä :D). Ruoka on mahtavaa, eikä ole läheskään yhtä tulista, mitä ajattelin. Odotin myös palavani täällä tosi helposti, mutta eräänä päivänä ollessamme altaalla monta tuntia, paloivat molemmat meksikolaiset siskoni, mutta minä en. Koulu minulla alkaakin vasta 15.8 (tai 22.8, kukaan ei ole ihan varma) joten kerkeän lomailla vielä pari viikkoa. Loppuun vielä kasa kuvia.